Petri Parviainen – kymmenen roolia, yksi vakuutusyhtiö
”Olen varmaan niitä harvoja, joille ei ikinä ole tehty uutta työsopimusta”
Petri aloitti Pohjantähdessä nuorena insinöörinä keväällä 1992. Reilu parikymppinen mies lyötiin heti kovaan paikkaan, kun käyntikortissa luki yritysvakuutusryhmän esimies.
”Työskentelin jo opiskeluaikana esimiehenä edellisessä työpaikassani, mutta kun tuli järkyttävä lama, niin jo luvattu työpaikka meni alta.”
Petrillä on yli 30-vuotisen Pohjantähti-uransa aikana ollut kymmenkunta eri roolia. Tällä hetkellä hän toimii underwriting päällikkönä.
”Katsoisin itse näin, että olen viimeinen viskaali kuka katsoo, että mitä riskejä yhtiö ottaa kannettavakseen ja millä hinnalla”, Petri muotoilee.
Työelämän muutokset ovat olleet 30 vuoden aikana suuria. Muutoksia on tapahtunut niin järjestelmissä, laitteissa kuin myös työtavoissa. Yksi järjestelmä kuitenkin vielä on olemassa 90-luvulta. ”Nuoret puhuu aina ”mustista ruuduista”, mutta siis nykyinen vahinkojärjestelmä oli jo 90-luvulla olemassa”, Petri kertoo.
Finanssialalla myös pukeutuminen on ollut konservatiivisempaa. Oli suotavaa pukeutua kravattiin ja suoriin housuihin.
”Kun aloittelin 90-luvulla, niin silloin sai vielä tupakoidakin työhuoneessa. Kun joskus pidettiin palaveria, niin aikamoinen sininen savu leijui katossa, kun porukalla vedettiin kessua”, Petri nauraa.
Haastatteluhetkellä Petri on kotikonttorillaan, mutta on muutoin erittäin tuttu näky Hämeenlinnan pääkonttorilla.
”Ennen kun kaikki oli paikalla, niin kyllä se yhteishenki oli eri luokkaa. Suurin muutos on ehdottomasti tämä etäpalaverointi. Livenä saa ihan erilaisen kontaktin ihmisiin kuin Teamsissa, jossa osa ei näytä edes kasvojaan.”
Entä onko vuosien varrelta jäänyt jotain sattumuksia mieleen? ”Meillä oli asiakkaana sellainen iso muovitehdas ja sen johdossa oli vanhan kansan patruuna. Minut sitten lähetettiin nuorena sinne, kun minulla sattui olemaan kokemusta muoviteknologiasta”, Petri kertaa.
”Nuorelle insinöörin plantulle sanottiin, että katsokin, että menet ajoissa paikalle tai se äijä heittää sut heti pihalle. Kun asiakas tajusi, että ymmärsin mistä puhutaan, niin lopulta hän esitteli minulle intoa täynnä historiikkiautonsa ja taulukokoelmansakin. Siellä meni puoli päivää, kun hänen kanssaan siellä kiertelin ja asiakaskäynti meni oikein mainiosti.”
Petrillä on selkeä vastaus myös siihen, minkä asian haluaisi Pohjantähdessä säilyvän: ”Pikkujoulut.”
”No ei vaan, kyllä mun mielestä se liittyy tähän yhteisöllisyyteen. Toivon, että kaikki kokisivat puhaltavansa yhteen hiileen, tekevänsä töitä samojen tavoitteiden eteen sekä olisivat toisiaan kohtaan suvaitsevaisia. Uskon myös, että asiakkaat odottavat henkilökohtaista palvelua vakuutusasioissa myös tulevaisuudessa.”