Vakuutukset ovat kuin buffetti, josta jokainen napsii itselleen sopivia turvia tarpeensa mukaan ja maksaa muiden annoksia siinä sivussa. Porukalla maksetaan naapurin Reijon erektio-ongelmat ja katsotaan, kun vakuutusmaksut nousevat Reijon lerpun tahdissa. Eipä sitä kukaan halua, mutta ei siitä myöskään kukaan puhu. Ja kun kukaan ei puhu, mikään ei muutu. Joten me puhumme.
Nykyään vakuutukset korvaavat kaikenlaista päänahan autioitumisesta alaspäin. Kirjaimellisesti. Keskinäisen vakuutusyhtiön jalo toimintaperiaate on vaihtunut siihen, että osa haluaa omansa takaisin korkojen kera ja mielellään ilman omavastuuta.
Me tiedämme kyllä, että kovat totuudet aiheuttavat närkästystä. Huumorin ja räntin alla piilee kuitenkin ihan oikea ongelma: mitä enemmän kaikkea pientä kivaa vakuutusehdot kattavat, sitä korkeammiksi maksut nousevat. Tällöin kaikilla ei välttämättä ole enää vakuutuksiin varaa.
Vakuutuksen alkuperäinen idea oli auttaa silloin, kun elämä oikeasti kolahtaa. Kun koti palaa tai sairastuu vakavasti. Silloin yhteisön kuuluukin tulla apuun – samoin vakuutusten.
Joku voi olla sitä mieltä, että olemme nyt tylyjä tai kohtuuttomia. Me sanomme, että olemme rehellisiä. Haluamme olla se, joka uskaltaa kysyä: onko tässä nykymenossa oikeasti mitään järkeä?