Yhdenlaisen heimopäällikön elämää - Jennin uratarina
Työskentelen heimopäällikkönä Pohjantähden markkinoinnin ja viestinnän heimossa. Olen siinä mielessä outo lintu alalla, että ensimmäiseltä ammatiltani olen bioanalyytikko.
Työskentelin pari vuotta kliinisessä laboratoriossa ammattiin valmistuttuani. Oli muuten kova koulu ihmiselle, joka ei oikeastaan pidä potilastyöstä. Havaitsin tämän tosiseikan siis vasta työtä tehdessäni. Analysaattorin äärellä olisin voinut viihtyä vaikka hamaan eläkeikään saakka.
Koska potilastyö on osa bioanalyytikon toimenkuvaa monessakin organisaatiossa, päätin 25-vuotiaan ehdottomalla varmuudella vaihtaa maisemaa.
Seuraavat vuodet kuluivat mukavasti siistissä sisätyössä ulkoisen laadunarvioinnin parissa. Koordinoin laadunarviointikierroksia kliinisille laboratorioille Suomessa ja ulkomailla.
Työhöni sisältyi myös messutyöskentelyä aina Dubaita myöten. Hieno kaupunki muuten, mutta ei välttämättä minun paikkani.
Silloisen organisaation sisällä siirryin sulavasti osaksi viestintätiimiä. Samaan aikaan aloitin työn ohessa tiedottajan opinnot ja kouluttauduin lisäksi kuvankäsittelyn, taittamisen ja vektorigrafiikan parissa.
Viestinnän projektipäällikkönä vastasin isoista kokonaisuuksista, kuten Suomen suurimman kliinisen laboratoriodiagnostiikan koulutustapahtuman järjestelyistä ja messuneliöiden myynnistä.
Elämä kuljetti omia uriaan, ja seuraavaksi kokeilin päätoimista yrittäjyyttä. Viraapelihommina kaikkea kiinnostavaa olikin tullut tehtyä jo päivätyön sekä opiskeluiden ohessa. Yrittäjyyteni on muuten kokonaan oma tarinansa.
Se menneistä. Työni Pohjantähdessä heimopäällikkönä on äärimmäisen mielenkiintoista. Työskentelen rinta rinnan ammattitaitoisten, älykkäiden ja tehokkaiden heimolaisteni kanssa. Kahta samanlaista työpäivää ei ole vielä vastaan tullut.
Voin aloittaa aamuni palaverilla yhteistyökumppaneidemme kanssa, hoitaa puhelut siirtymisten aikana, leiskata seuraavaksi hieman ikkunateippejä maakuntakonttoreillemme ja suunnitella loppupäivän vaikkapa kasvumarkkinoinnin toimenpiteitä.
Minulle Pohjantähti näyttäytyy ihmisen kokoisena työnantajana, joka on aidosti kiinnostunut meidän työntekijöiden hyvinvoinnista. Henkilöstön ääni kuuluu yhtiön päätöksenteossa. Tästä hyvänä esimerkkinä on paikkariippumattoman työnteon pilotti, jonka aloitamme syksyllä.
Arvostan myös sitä, että saan toteuttaa itseäni paitsi työssä, myös vapaa-ajalla. Työnantajan suostumuksella olen jatkanut edelleen viraapelihommiani, joiden avulla ylläpidän graafista osaamistani.
Omat heimolaiset tosin aika ajoin kyselevät, että eikö jo jossain vaiheessa vähempi olisi enempi, ja lähiesimies vihjailee (hyväntahtoisesti) ylisuorittamisesta.
En yksinkertaisesti ymmärrä, mistä puhuvat. Kun aikaisin aloittaa, ehtii paljon. Kun on riittävästi tekemistä, ei jää aikaa turhille pohdinnoille. Sillä tavalla tämä minun maailmani makaa.
Heimoamme odottavat elokuussa uudet ajat, kun saamme joukkoomme neljännen heimolaisen, viestintäsuunnittelijan.
Oikeastaan en malttaisi edes odottaa. Hyvillä resursseilla, levänneinä lomien jälkeen, jatkamme määrätietoista tekemistä Pohjantähden tunnettuuden lisäämiseksi sekä ihmisen kokoisen asiakaskokemuksen kasvattamiseksi.
