Oma koti, oma lupa – ja omat vakuutusmaksut

Palataanpa hetkeksi lähes kahdenkymmenen vuoden taakse, loppukesään vuonna 2000. Aloittelin silloin toista vuottani yliopisto-opiskelijana ja silloinen mies… tai siis poikaystäväni oli juuri päässyt pois armeijasta. Asuimme molemmat vielä äitiemme helmoissa. Kuitenkin erityisesti minua kuumotteli jo kovasti se kuuluisa oma koti ja oma lupa.

Niinpä tuumasta toimeen ja yhteistä vuokra-asuntoa etsimään. Ajankohta oli otollinen. Kohta olimme jo asuntoesittelyssä ja allekirjoittamassa vuokrasopimusta. Muistan vieläkin tuon huumaavan tunteen; ihan ikioma koti! Tai no, vuokranantajan omaisuuttahan se oli, mutta niin oma kuin opiskelijabudjetilla oli mahdollista.

Onnen huumassa muuttoilmoitukset, sähkösopimukset ja jopa vakuutukset tuli hoidettua ripeästi kuntoon, sillä tuntui niin kovin aikuiselta hoidella omaan kotiin liittyviä asioita. Toisaalta tunnustan, että helposti ne olisivat voineet unohtua. Jos toisessa vaakakupissa on sähkölaitokselle tai vakuutusyhtiöön soitto ja toisessa sisustusliikkeet ja tuparisuunnitelmat, on epätasapaino melkoinen.

Onneksi meillä kuitenkin oli vanhempia ja (myönnettäköön nyt vuosien jälkeen) viisaampia läheisiä, jotka pitivät huolen, että käytännön asiat tuli hoidettua. Vaikka itsenäistyminen oli ihanaa, toi se mukanaan myös ennen kokematonta vastuuta, johon pikkuhiljaa totuttelimme ja totuimme.

Keskivertoparikymppisestä minut erotti opiskelualani – vakuutustieteet. Veikkaan, että tiesin alan kiemuroista ja pienistä pränteistä hiukan enemmän kuin useimmat ikäiseni. Ainakin minun oletettiin tietävän. Niinpä hoidin vakuutusasiat aikailematta kuntoon, kuten vastuullisen, itsenäisen aikuisen kuuluukin.

Koti-irtaimiston vakuutus sekä vastuu- ja oikeusturvavakuutukset – CHECK! Muuton myötä minut poistettiin äitini vakuutussopimuksesta ja omaan pieneen kotipesään tehtiin kahden nuoren tarpeita vastaavat vakuutukset. Toki tarpeita ei vakuutusmielessä tuolloin vielä paljon ollut.

Liikenne- ja autovakuutus – CHECK! Olin saanut auton heti 18 vuotta täytettyäni, sillä asuin kaksin ajokortittoman äitini kanssa. Siksi auton vakuutukset olivat jo ennestään nimissäni. Omaan kotiin muuttaessani myös vakuutusmaksut siirrettiin äidiltäni allekirjoittaneelle. Muutos, joka ei mielestäni olisi ollut välttämätön, mutta jonka nielin osana aikuistumisen hintaa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Paikkakunnan vaihtuessa Nokiasta Tampereeksi kasvoi myös riski ja sen myötä vakuutusmaksu! Senkin ymmärsin – ja nielin.

Henkilövakuutus – CHECK! Vanhemmat olivat ottaneet minulle henkilövakuutuksen jo ollessani lapsi. Koska vakuutus oli jo maksanut kitarisa- ja nielurisaleikkaukseni eikä koskaan voisi tietää, mitä elämä eteen tuo, ymmärsin, että sitä ei kannata missään nimessä irtisanoa. Siirsin siis tämänkin tuen ja turvan omaan sopimukseeni. Laskun maksamiseen taisin saada äidiltäni pientä avustusta aika ajoin…

Myöhemmin elämä toi eteen eron ja sinkkuelämän, uuden parisuhteen, omistusasunnon, kaksi lasta ja avioliiton. Aikuisen elämä muuttui yhä vastuullisemmaksi. Yksi asia näitä kaikkia elämäntilanteita on yhdistänyt – vakuutusturvan tarkistus ajan tasalle. Taloudellisen turvan merkitystä ei voi väheksyä, vaikka se elämän koko kirjossa onkin vain yksi värisävy.

Ihanaa joulunodotusta kaikille ensimmäiseen omaan kotiin muuttaville ja meille vähän varttuneemmillekin!