Näin vältät kesän vaarat koiran kanssa – suojaudu punkeilta ja paahteelta
Kesä on niin ihmisen kuin koirankin parasta aikaa! Tämän allekirjoitti myös nimikkopentumme Lauri, kunhan ensin muutaman päivän ajan totutteli helteisiin.
Reissuissa ja puuhissa kannattaa kuitenkin muistaa muutama asia, jotta kesästä voi nauttia täysin siemauksin.
Lue nimikkokoiranpentumme Laurin aikaisemmista kuulumisista täältä.
Irrota ja karkota sairauksia levittävät punkit
”Lauri on hirveän kiltisti antanut ottaa punkit irti, vaikka yksi oli ikävässä paikassa ohimolla. Mutta yhtenä päivänä, kun punkkeja oli kaksi, joten lähdimme saman tien apteekkiin hakemaan karkotteen. Sen jälkeen punkkeja ei ole enää ollut!” – Linda, Laurin emäntä
Puutiaiset levittävät vaarallista puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia paitsi ihmisiin, myös lemmikkeihin. Lisäksi ruskean koirapunkin levittämät Anaplasma- ja Ehrlichia-bakteerit voivat aiheuttaa koirille hankalia oireita.
Punkkeja esiintyy nykyisin lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Ne voivat tarttua lemmikkiin korkeasta heinikosta, mutta myös havumetsissä.
Punkeilta voi suojautua erilaisilla karkotevalmisteilla. Lisäksi koiralle kannattaa tehdä usein punkkitarkastus, eli käydä läpi erityisesti pää, kyynär- ja nivustaipeet, korvien taustat, sukuelimet ja tassunpohjat.
Neuvot punkin irrottamiseen löydät täältä.
Ötökän pistot kutittavat ja kiusaavat
”Vielä ampiainen tai mehiläinen ei Lauria ole pistänyt, mutta hän ei niitä kyllä varo, vaan kimppuun olisi hyökättävä! Tällä meiningillä joku varmasti jossain vaiheessa pistää.” – Linda, Laurin emäntä
Ennätyksellisen hyttyskesän vuoksi verenimijät saattavat kiusata poikkeuksellisen paljon myös lemmikkejä. Lentävien hyönteisten pistot ja puremat ovat useimmiten koirille vaarattomia. Etenkin mäkäräiset saattavat silti aiheuttaa puremillaan jopa ihotulehduksen, jos lemmikki koettaa hoitaa kovaa kutinaa nuolemalla ihoa.
Verta imevien hyönteisten torjuntaan voi käyttää apteekkituotteita tai koettaa suojata lemmikkiä geraniolia sisältävillä, luonnonmukaisilla valmisteilla. Eläinlääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos purtu ihoalue alkaa turvota tai märkiä, eläin on kovin tuskainen tai sille nousee kuumetta.
Jos mehiläinen tai ampiainen pistää koiraa esimerkiksi suuhun tai kurkkuun, kyytabletti on kelpo ensiapu. Lääke pitäisi saada annetuksi koiralle nopeasti, ennen kuin hengitystiet ehtivät tukkeutua. Lääkkeen oikea annostelu on tärkeää, joten pikainen yhteys etäeläinlääkäriin on hyvä idea. Jos oleskelette paikassa, jossa piston riski on suuri, annostus kannattaa tarkistaa eläinlääkäriltä jo etukäteen.
Muualle kuin hengitysteihin harvakseltaan osuneissa pistoissa kotihoito yleensä riittää. Jos koira kärsii yleisoireista, on voipunut, oksentelee tai hengittää huonosti, on lääkäriin hakeuduttava nopeasti, sillä kyseessä voi olla allerginen reaktio.
Lue täältä lisää koiravakuutuksesta, joka turvaa nimikkopentumme Laurinkin kesän touhuissa.
Kyytabletit kesäreissuille matkaan 
”Vaikka olemme paljon saaristossa, jossa kyitä paljon on, emme ole niitä kohdanneet. Uudet kyypakkaukset on kuitenkin juuri hankittu mukaan.” – Linda, Laurin emäntä
Useimmiten kyy puree koiraa tai kissaa niin, ettei omistaja huomaa itse tapahtumaa. Puremaa on syytä epäillä, jos lemmikki muuttuu ulkoilun jälkeen väsyneen ja velton oloiseksi, ja sen raajasta tai kuonosta löytyy turpoava, kipeä alue.
Huolellisesti tutkimalla saattaa löytyä myös itse puremajälki, jossa on kaksi pistohaavaa vierekkäin noin puolen sentin päässä toisistaan. Koirilla purema löytyy tyypillisimmin kuonosta tai jalasta.
Tärkein ensiapu kyyn puremassa on pitää lemmikki mahdollisimman liikkumattomana. Jos purema on raajassa, se kannattaa lastoittaa. Eläinlääkäriin on hyvä hakeutua mahdollisimman pian, eikä oireiden pahenemista kannata jäädä odottelemaan.
Kyytabletteja lemmikille ei kannata tarjota, ellei purema ole suun tai hengitysteiden alueella, jolloin kyytabletin sisältämää kortisonia voidaan tarvita pitämään hengitystiet avoinna. Kortisoni yhdessä kyyn myrkyn kanssa on kuitenkin munuaisille suuri rasite, joten sen käyttö kannattaa varata vain em. tilanteisiin. Kyyn puremasta selviämisen ennuste on hyvä, jos hoito aloitetaan ajoissa.
Helteellä lenkkeillään aamun ja illan viileässä
”Kuumuus ei ole vaikuttanut Laurin kanssa autoiluun, sillä emme muutoinkaan harrasta sellaista, että koira otetaan kauppareissulle ja jätetään autoon odottamaan. Helteellä lenkit ajoitetaan iltaan ja muutoin Lauri ulkoilee itsekseen aidatulla pihalla.” – Linda, Laurin emäntä
Lemmikkiä ei saa aurinkoisella säällä jättää autoon yksin. Varjoon parkkeerattu auto voi yllättävän nopeasti olla auringossa ja paisteessa auton lämpötila nousee äkisti.
Helteiseen aikaan lenkkeilyä kannattaa välttää päivän kuumimpaan aikaan ja varata mukaan juomavettä. Moni koira pulahtaa mielellään myös esimerkiksi ojaan kastautumaan.
Koiran lämmönsietokyky on jossain määrin yksilöllinen, joten toisia koiria ei kannata käyttää mittarina oman lemmikin lenkityksiä tai harrastuksia suunnitellessa. Tuuheaturkkinen koira voi saada lämpöhalvauksen myös aivan tavallisella lenkillä ja ohutturkkinenkin kovasti riehuessaan.
Älä luota liiaksi koiran uintitaitoon
”Ajattelen, että Lauri totuttelee ensin mökkirannassa pelastusliiveihin ja sen jälkeen veteen. Sitten voisi kokeilla, suostuuko hän liivien kanssa tai ilman käymään uimassa. Veneilystä on tulossa iso osa Laurin elämää, joten veteen on tärkeä tottua.” – Linda, Laurin emäntä
Koiria hukkuu joka kesä paitsi veneilyonnettomuuksissa, myös turvallisen tuntuisessa mökkirannassa. Koira voi tehdä virhearvion uimaetäisyyden suhteen, saada lihaskrampin tai kangistua viileässä vedessä niin, että voimat loppuvat kesken. Vesilintujen perään innoissaan lähtevä karvakuono on erityisessä vaarassa uida liian kauas rannasta.
Varusta siis veneilyretkille lemmikkisi pelastus- tai uimaliiveillä! Jos koira on ruumiinrakenteensa tai raskaan turkkinsa ansiosta huono uimari, ei ole hätävarjelun liioittelua pitää sillä uimaliivejä myös esim. laiturilla touhutessa.
Grillistä vain valikoituja herkkuja
”Lauri on päässyt hyvin kesäterassilla oleskelun makuun. Kuormasta hän ei yritä varastaa, mutta hän tietää kyllä, että iskältä voi saada makupalan, jos kauniisti katsoo.” – Linda, Laurin emäntä
Kypsennetyt grilliluut voivat säröytyä teräviksi ja aiheuttaa ongelmia koiran suolistossa. Onneksi niiden varastamisesta selvitään silti yleensä säikähdyksellä. Grilliluuvarkaalle on hyvä tarjota jälkiruokana parsaa: purkillinen pitkää tankoparsaa ”käärii” koiran vatsassa terävät säröt suojaansa ja auttaa kuljettamaan luut turvallisesti ulos. Ahneimmat koirat syövät parsan mieluusti sellaisenaan, epäluuloisemmalle kasvisherkku kannattaa tarjota esim. märkäruoalla tai maksapasteijalla voideltuna.
Grilliluita pihistäneen koiran vointia on hyvä seurata hieman tarkemmin seuraavat päivät. Jos koira vaikuttaa kipeältä tai kovin väsyneeltä, yrittää oksentaa tai ulostaa siinä onnistumatta, tai oksennus tai uloste sisältää verta, on käännyttävä pikaisesti eläinlääkärin puoleen.
Luita tuntemattomampi suolistovaara ovat maissintähkät. Tyhjäksi syöty maissintähkä voi tuntua houkuttelevalta tarjota vieressä kerjäävälle koiralle, mutta tähkän puumainen, karhea koostumus saa sen helposti jumittamaan karvaisen ystäväsi suolistoon. Varsinkin kokonaisena tai isona palana nielty kara pitäisi käydä mahdollisimman pian poistamassa tähystyksessä eläinlääkärillä, sillä se harvoin tulee itsestään suoliston läpi.
Myrkkysienestä tai -kasvista näyte mukaan eläinlääkäriin
”Pihassa tai lenkkipoluilla ei kasva mitään myrkyllistä, mutta kyllä myrkylliset sienet ja kasvit hiukan jännittävät. Toisaalta toivoisi, että koiralla olisi myös jonkin verran järkeä päässä.” – Linda, Laurin emäntä
Koirat eivät kovin usein saa myrkytystä puutarhan tai luonnon kasveista. Suurin osa myrkylliseksi luokitelluista kasveista aiheuttaa lemmikeille lähinnä ohimeneviä ruoansulatuskanavan oireita, kuten vatsakipua, oksentelua ja ripulia. Suomen luonnossa ja puutarhoissa kasvaa kuitenkin myös hengenvaarallisia lajeja, kuten kielo, näsiä, myrkkykeiso, sormustinkukka ja ukonhattu.
Sienimyrkytykset ovat koirilla kasvimyrkytyksiä tavallisempia, mutta nekään eivät ole kovin yleisiä. Silti sienten kanssa on hyvä noudattaa varovaisuutta. Tappavan myrkyllisiä sienilajeja Suomessa on onneksi vain seitsemän, ja nämä kasvavat lähes poikkeuksetta metsässä tai hakkuuaukealla. Pihanurmikolla vaarallisen myrkyllisiä lajeja esiintyy erittäin harvoin.
Jos epäilet lemmikkisi syöneen myrkyllistä kasvia tai sientä, yritä saada kuva ja näytepala syödystä kasvista tai sienestä. Vielä parempi, jos saat haltuusi kokonaisen yksilön. Myös oksennuksesta voidaan tietyin ehdoin koettaa tunnistaa syötyä kasvia tai sientä – tärkeää olisi saada mikä tahansa näyte talteen, jotta voidaan selvittää, minkä myrkyn kanssa ollaan tekemisissä. Tarkat ja ajanmukaisimmat toimintaohjeet saat eläinlääkäriltäsi.
Yhteistyössä: Musti ja Mirri
#turvaatärkeimmät on vakuutusyhtiö Pohjantähden kampanja, joka herättelee vakuuttamaan kaiken, mikä elämässä on tärkeintä.
