Aikuisena kiinnostuu kummasti asioista, joista ei aikaisemmin välittänyt pätkän vertaa. Kuten siitä, paljonko sähkö maksaa. Tai siitä, koska ilmalämpöpumpun suodatin on viimeksi putsattu. Tai kenen vastuulla on tyhjentää räystäskourut. Voiko nurmikon oikeasti jättää leikkaamatta kolmeksi viikoksi, vai onko sen jälkeen piha täynnä lehtokotiloita?
Yksi aikuisena kovasti kiinnostava asia on koti. Lapsena koti oli vain koti. Paikka, jossa oli oma sänky, jääkaapissa ruokaa ja joku siellä tietää, missä laastarit ovat. Ei tullut mieleenkään miettiä, kuka talon omistaa, paljonko siitä on velkaa tai kuinka monta vuotta asuntolainaa on vielä jäljellä.
Aikuisena sitä miettii tahtomattaan. Omakotitalo on monelle yksi elämän suurimmista hankinnoista. Siihen käytetään säästöjä, otetaan muutama sata tuhatta euroa lainaa ja vietetään seuraavat vuosikymmenet maksaen pankille summa, jota ei lapsena osannut edes lausua.
Koti on se keittiön pöytä, jonka ääressä syödään torstaisin hernekeittoa. Lasten pituusmerkinnät kodinhoitohuoneen ovenkarmissa. Takapihan omenapuu, joka ei ole koskaan tuottanut yhtään kunnollista omenaa, mutta jota ei silti raaski kaataa. Kodissa on tarkoitus elää – usein puolison kanssa – onnellisena elämänsä loppuun asti. Omakotitalon laina on usein mitoitettu kahden aikuisen tuloille, koska niinhän elämä yleensä rakennetaan: yhdessä.
Entä jos elämä ei mene suunnitelman mukaan?
Joskus elämä on kuitenkin suunniteltua lyhyempi, eikä onnellinen loppu tule molemmille samaan aikaan. Kuolema ei valitettavasti aina odota laina-ajan loppumista.
Kun pahin mahdollinen tapahtuu, yhtäkkiä yhteinen koti pitää maksaa yhden ihmisen palkalla. Tilanteeseen voidaan etsiä ratkaisuja, maksuaikoja voidaan järjestellä ja elämää sopeuttaa. Laina ei silti katoa mihinkään. Voiko yksi puoliso maksaa lainan, sähkön, lämmityksen, vakuutukset, kiinteistöveron, auton, ruoan ja lasten menot yksin?
Jos ei voi, vaihtoehtoja alkaa olla ikävän vähän. Talo myyntiin ja muutto halvempaan kotiin.
Lapset joutuvat vaihtamaan koulua tai päiväkotia. Naapurustoa. Kavereita. Tuttua huonetta, jonka seinälle liimattiin ne hemmetin rumat dinosaurustarrat, joita ei saanut missään nimessä peittää tapetilla.
Henkivakuutus auttaa pitämään kodin kotina
Kuolemantapauksessa perhe menettää jo yhden ihmisen. Henkivakuutuksen tarkoitus on auttaa siinä, ettei samalla tarvitsisi menettää kaikkea muutakin tuttua ja tärkeää. Parhaimmillaan henkivakuutuksesta voidaan maksaa pois koko asuntolaina, ja yhtäkkiä arki näyttääkin taas vähän valoisammalta.
Ei henkivakuutus tietenkään ketään pidä hengissä, eikä aiheuta mystistä ylösnousemusta. Se ei poista surua tai tee vaikeasta tilanteesta helppoa. Se voi kuitenkin antaa perheelle mahdollisuuden jatkaa tuttua arkea, kun yksi tärkeimmistä ihmisitä on poissa.
Henkivakuutus on siis vähän kuin moni muukin aikuisten asia.
Ei sitä erityisesti huvita miettiä. Aivan kuten salaojia, testamenttia tai sitä, koska ne ilmalämpöpumpun suodattimet nyt oikeasti vaihdettiin.
Kaikkein tärkeimmät aikuisten asiat kannattaa hoitaa silloin, kun niitä ei vielä tarvitse.
