Yrittäjyydessä on paljon hienoja puolia. Vapaus. Mahdollisuus tehdä asiat omalla tavalla. Se erityinen tunne, kun asiakas maksaa laskun jo ennen eräpäivää. Sitten on niitä muita puolia. ALV-ilmoitukset. TyEL, YEL ja joukko muita kirjainyhdistelmiä, jotka saavat aikaan harmaita hiuksia.
Yrittäjyys on siis aika pitkälti aikuisuutta korkeammalla vaikeustasolla. Yrittäjän pitäisi esimerkiksi miettiä, mitä tapahtuu, jos itselle sattuu jotain vakavaa. Moni yrittäjä ratkaisee asian samalla tavalla: olettamalla, ettei mitään satu. Erinomainen suunnitelma. Suosittelen lämpimästi. Valitettavasti elämä ei aina noudata suosituksiani.
Otetaan esimerkiksi kaksi yrittäjää. Kutsutaan heitä mielikuvituksellisesti Penaksi ja Jarmoksi.
Kaverukset Pena ja Jarmo omistavat yhdessä yrityksen puoliksi. Yrityksen arvo on 700 000 euroa, joten kummankin osuus on 350 000 euroa. Firma pyörii hyvin, asiakkaat ovat tyytyväisiä ja kaverukset aikovat jatkaa hommia vielä pitkään.
He eivät ole kuitenkaan sopineet siitä, mitä tapahtuu, jos toinen menehtyy. Koska miksi pilata hyvä palaveri puhumalla kuolemasta, kun voitaisiin käyttää sama aika esimerkiksi uuden kahvikoneen valitsemiseen.
Sitten Pena kuolee.
Kun uusi yhtiökumppani ei olekaan oma valinta
Pena on eronnut ja hänellä on alaikäinen lapsi aiemmasta liitosta. Lapsi perii 350 000 euron arvoiset osakkeet. Koska lapsi on alaikäinen, asioita hoitaa hänen huoltajansa eli tässä tapauksessa Penan ex-puoliso. Ja näin Jarmon uusi liikekumppani on ihminen, jonka kanssa Pena ei halunnut enää edes jakaa Netflix-tunnuksia.
Ex-puolisossa ei tietenkään tarvitse olla mitään vikaa. Hän voi olla erinomainen ihminen. Hänellä ei vain välttämättä ole pienintäkään kiinnostusta jatkaa Penan elämäntyötä, kantaa yritysriskiä tai odottaa seuraavaa osingonjakoa. Hän saattaa aivan perustellusti ajatella, että osakkeet olisi mukavampi muuttaa rahaksi.
Jarmo taas saattaa ajatella, että yrityksen myyminen kilpailijalle on suunnilleen yhtä houkutteleva ajatus kuin nitojan työntäminen omaan reiteen. Ikävä tilanne kerta kaikkiaan.
Kun tylsät paperit pelastavat tilanteen
Kelataan sama tarina alkuun.
Kaverukset omistavat edelleen yrityksestä 50 prosenttia kumpikin. Yrityksen arvo on edelleen 700 000 euroa, mutta tällä kertaa he ovat hoitaneet tylsät aikuisten asiat etukäteen.
Heillä on osakassopimus, jossa on sovittu, että toisen kuollessa eloon jäävällä osakkaalla on oikeus lunastaa edesmenneen osakkeet. Lisäksi järjestelyä varten on otettu henkivakuutus, jonka avulla lunastus voidaan rahoittaa.
Pena kuolee edelleen. Tätä kohtaa emme valitettavasti saa vakuutuksella kirjoitettua uusiksi. Lapsi perii Penan osuuden yrityksestä, mutta tällä kertaa Jarmolla on sekä osakassopimus turvanaan että taloudelliset mahdollisuudet lunastaa osakkeet.
Lapsi saa 350 000 euron arvoisesta omistuksesta rahallisen korvauksen.
Jarmon ei tarvitse työntää nitojaa reiteen. Yritystoiminta voi jatkua. Asiakkaat saavat edelleen palvelunsa. Työntekijöillä on edelleen työpaikka. Eikä Jarmon ex-puolison tarvitse opetella maanantaiaamuna, mikä on firman CRM-järjestelmän salasana.
Yrittäjällä on kaikenlaisia tärkeitä papereita. On kaupparekisteriotteita, tilinpäätöksiä, työsopimuksia ja se yksi kuitti huoltoasemalta, jota kirjanpitäjä kysyi viime maaliskuussa ja jota ei ole vieläkään löytynyt. Niiden joukossa olisi hyvä olla myös suunnitelma sille, mitä tapahtuu, jos yrittäjä itse ei jonain aamuna tulekaan töihin.
Se ei ole yrittäjyyden innostavin osa. Eipä ole ALV-ilmoituskaan, mutta silti sekin pitää hoitaa.
