Vahinkotarkastajan elämää – hiippailija

Olin kerran Suomen Turussa. Piti käydä tarkastamassa omakotitalon lattia- ja mattovahinkoja, koska perheen pikku puudeli oli suomeksi sanottuna kussut niin matoille ja lattioille kuin lattia- ja ovilistoille sekä tietysti pöydän ja sohvan jaloille.

Menin vakuutuskirjasta ilmenevään osoitteeseen. Pimputtelin ovikelloa ja ihmettelin, kun kukaan ei tullut avaamaan ovea. Koputtelin ikkunoita ja huhuilin. Ajattelin että vakuutuksenottaja voi olla vaikka takapihalla – kesäaika kun oli. Kukaan ei kuitenkaan reagoinut millään tavalla. Soitin vakuutuksenottajalle, joka vastasi ja ilmeni, että olin pyrkimässä väärään taloon. Vakuutuskirjassa oli nimittäin syystä tai toisesta väärä osoite, oikea talo oli noin kivenheiton matkan päässä.

Heti puhelun päätyttyä talon pihaan tuli auto. Kaikesta päätellen talon omistaja. Menin autolleni ja kerroin, että olen Vakuutusyhtiö Pohjantähdestä. Kerroin myös, että huhuilin heidän pihassaan, koska olin erehtynyt talosta. Katsoin, että isäntäväen informoiminen oli ihan asiallista, vaikka en talon takapihalla asti käynytkään. Isäntä kertoi, että hän oli saanut kännykkäänsä hälytyksen: joku liikkuu heidän talonsa läheisyydessä. Olin näemmä kävellyt liiketunnistimen vaikutuspiirissä. Tuntui hyvältä, että olin itse kertonut tekemisistäni ensin.

Matkani jatkui oikeaan taloon puudelin puheille. Puhutin puudelin, mutta en saanut ymmärrettävää vastausta, miksi hän oli kuseksinut sisätiloissa pitkin ja poikin. Eikö vähempi olisi riittänyt?

Seuraavana päivänä puhelimeni konttorilla soi. Soittaja oli Turun poliisista. Tutkija kysyi, olinko ollut eilen Turussa. Kerroin olleeni. Ilmeni, että väärän talon omistaja oli soittanut käyntini jälkeen poliisille ja ilmoittanut epäilyttävästä liikkujasta.

Puhelun jälkeen menin parturiin, ajoin partani sekä korva- ja nenäkarvani, valkaisin hampaani (oikaisuhoitoon en mennyt), ostin uudet housut, paidan ja kengät, vaihdoin alushousut, sukat ja deodoranttimerkkiä sekä myin vanhan ja jo vähän ruosteisen Transportterini. Oletan, että nyt minua ei enää sekoiteta kaiken maailman hampuuseihin, jotka kuljeksivat rehellisten ihmisten asumusten lähettyvillä.