Lämmöllä muistaen – October Hurja
Ostettuani ensimmäisen ratsuhevoseni, October Hurjan, olin stressata itseni hengiltä. Stressinaihetta riitti, sillä kipakka punainen tamma oli tasoiselleni ratsastajalle hieman liian haastava.
Tästä tosiseikasta huolimatta olin enemmän huolissani siitä, kuinka saisin pidettyä hevosystäväni parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Saaliseläimenä hevonen on huono näyttämään kipuaan. Kulman takana vaaniva sapelihammastiikeri, oikeasti Salen muovikassi, saa askeleen vertymään ja mahdolliset kivut hetkeksi kaikkoamaan. Tämän tiedon sisäistettyäni tutkin ja hoivasin, tarkkailin ja ennaltaehkäisin mahdollisia vammanalkuja ja potentiaalisia kiputiloja.
Perehdyin suurella motivaatiolla eri vakuutusyhtiöiden tarjoamien hevosvakuutusten tuoteselosteisiin ja ehtoihin. Mikäli maallikkona en mielestäni sisäistänyt vakuutusslangia riittävän hyvin, soittelin vakuutusneuvojille ja tarkensin asioita.
Laaja eläinlääkärikuluvakuutus oli itsestäänselvyys tapaturma-alttiille tammalleni, sillä jo kaksi sairaskengitystä vakuutuskauden aikana maksoi vakuutukseen laittamani rahasumman takaisin.
Luonnollisesti päädyin valitsemaan myös vastuuvakuutuksen, sillä aina en ollut tamman valitsemasta menosuunnasta itsekään selvillä. October Hurja on edelleen ainoa hevonen, jonka kanssa olen samana päivänä tullut hylätyksi kouluradalla ja voittanut seuraavan luokan. Tamman mieli voi hyvinkin muuttua varttitunnissa.
Hevosten parissa vietetyt vuodet ovat kasvattaneet paitsi stressinsietokykyäni, myös taitoa tarkkailla sivusilmällä hevosten vointia tallitöiden ja hoitotoimenpiteiden ohessa ilman sen suurempaa hysteriaa.
Kuivat jänteet, tasalämpöiset kaviot, takajalkojen jännetupet levon jälkeen täyttyneet, mutta laskevat liikutuksessa. Vasen takajalka ottaa lyhyempää askelta alkukäynneissä, mutta liike vertyy lihaksiston lämmetessä; menköön ikälisien piikkiin.
Miten kävi ensimmäiselle hevoselleni October Hurjalle? Valitettavasti, ennaltaehkäisystä ja stressaamisesta huolimatta, en pystynyt vaikuttamaan kaikkeen mahdolliseen. Hevoseni sokeutui vain 15-vuotiaana, ja se lopetettiin eläinsuojelullisista syistä vain kolmen vuoden yhteiselon jälkeen.
October Hurja on haudattu pellonlaitaan kirsikkapuun alle. Minä surin aikani, kunnes taas jatkoin elämääni. Lämmöllä muistaen.
