HPK:n päävalmentaja Matti Tiilikainen uskoo avoimuuteen ja rehellisyyteen – tauon aikana keskitytään harjoittelun ja levon yhdistämiseen
Pohjantähti Areena, liigaseura HPK:n kotipesä, on toistaiseksi hiljentynyt. Koronavirus keskeytti jääkiekon liigakauden ja tämän hetken suunnitelman mukaan pelit HPK:lla jatkuvat 28.12, tosin ilman yleisöä.
HPK:n liigajoukkue uudistui täksi kaudeksi isosti. Pelaajiston lisäksi myös valmennustiimi sai tuoreita kasvoja. Päävalmentaja aloitti 33-vuotias hämeenlinnalainen Matti Tiilikainen. Tiilikainen on valmentanut menestyksekkäästi aiemmin HPK:n A- ja B-nuoria sekä kaksi viime kautta Saksan DEL2-liigan Löwen Frankfurtia.
– Monella tapaa oli totta kai unelmien täyttymys, kun minusta tuli kasvattiseurani päävalmentaja. Olen kasvanut Hämeenlinnassa ja kulkenut pelaajana koko HPK:n junioripolun läpi. Pikkuhiljaa valmennusvuosien karttuessa unelmasta tuli tähtäin ja sitä kohti on tehty töitä, kertoo Liigan nuorin päävalmentaja Tiilikainen.
Kauden 2015-2016 lopussa Tiilikainen valmensi hetken HPK:ta A-nuorten päävalmentajuuden rinnalla yhdessä Olli Salon kanssa. Debyytti päävalmentajana tapahtui kuitenkin tällä kaudella lokakuun ensimmäinen päivä Oulun Kärppiä vastaan Pohjantähti Areenalla.
– Kyllä siinä tietysti oma jännitteensä oli ilmassa ja jälkeenpäin ajateltuna tottakai se oli hieno yksittäinen hetki. Kuitenkin sitä on kiinni niin paljon omassa työssä, että siinä hetkessä sitä ei juurikaan ehtinyt ajatella. Ja toki yleisörajoitukset vaikuttivat hieman kotiavauksen tunnelmaan, Tiilikainen muistelee.
Korona romutti käytännössä kaikki kauteen tehdyt suunnitelmat ja Tiilikainen tiimeineen oli täysin uuden edessä.
– Kaikki meni uusiksi siltä osin mitä keväällä oli ehditty suunnitella. Valmentajat pystyivät tekemään yhdessä töitä päivittäin, mutta joukkue ei saanut kokoontua yhteen 4-5 kuukauteen. Jokainen pelaaja kuitenkin pyrittiin tapaamaan vähintään kerran kasvotusten yksilötasolla. Kesäkuun alussa saimme aloittaa pienryhmäharjoittelun. Joukkue tapasi toisensa ensi kertaa yhdessä vasta elokuussa.
Negatiivinen kierre poikki tauon aikana
Viimeisimmän ottelunsa HPK pelasi 28. marraskuuta. Sen jälkeen uudet rajoitteet katkaisivat liigakauden ainakin jouluun asti. Hämeenlinnalaisten sarjasijoitus ei tällä hetkellä tyydytä ja tauon aikana onkin tarkoitus saada palaset loksahtamaan kohdalleen.
Päävalmentaja Tiilikaisen mukaan tauon jälkeinen aika toimii hyvänä näytön paikkana.
– Toivottavasti tällainen tauko sekä jääkiekon, että ihan meidän kaikkien kannalta on väliaikaista ja saataisiin alkaa elämään normaalimpaa elämää mahdollisimman pian. Kuitenkin tämä tauko toimii hyvänä jaksona meille, joka pitää käyttää hyvin ja tarkasti. Keväästä tulee pelimääriltään varmasti tosi kova eli on keskityttävä myös lepoon. Henkinen kuorma kasvaa myös, eikä me voida pelkästään asua täällä hallilla.
Negatiivisesta kierteestä huolimatta jotain positiivistakin on.
– Ilmapiiri on joukkueessa kehittynyt, vaikka turpaan on tullutkin. Pitää muistaa, että yhteiset kokemukset, myös ne huonot kasvattaa. Ryhmä ei ole lähtenyt rakoilemaan, mutta tottakai jokainen ymmärtää, että ammattilaisurheilussa parasta eliksiiriä on voittaminen. Sitä ei korvaa mikään luento tai motivaatiovideot. Oikotietä voittamiseen ei ole, se pitää muistaa.
HPK on monella mittarilla edelläkävijä omien junioreiden kehittämisessä ja tämänkin kauden joukkueessa on pelaajia, jotka pelaavat isossa roolissa urallaan ensimmäistä kertaa.
– Nyt kun esimerkiksi NHL-kauden alku on siirtynyt, pelataan Suomessa vähän tällaista hybridisarjaa, jossa NHL-pelaajia on lainalla monessa joukkueessa. Se on monelle meidänkin pelaajalle iso harppaus tulla A-nuorista pelaamaan suoraan NHL-pelaajia vastaan. Osaamisen kehittäminen ja kokemusten saaminen ovat meillä suuressa roolissa ja siihen haluamme panostaa. Tämä varmasti vie aikaa, mutta on tärkeää, että luottamus tähän on koko organisaatiossa. Minä uskon muihin ja muut uskovat minuun.
Terveet arvot ohjaavat eteenpäin
Kaksi edellistä kautta Tiilikainen vietti perheineen Saksan Frankfurtissa. Tätä elämänvaihetta nuori päävalmentaja kuvaa erinomaiseksi.
– Ammatillisesti Saksan reissu oli hyvä ja elämänkokemuksellisesti täydellinen. Perheelle oli iso asia, että saatiin kokea tuollainen matka. Oli hienoa, kun kaverit ja läheiset kävivät kylässä katsomassa lapsia, pelejä ja hienoja joulutoreja. Saksan kakkosliigassa kilpailu on tosi kovaa ja pelit pelataan täysille katsomoille upeassa tunnelmassa.
Nyt Tiilikaisen rooli Hämeenlinnassa on näkyvämpi. Pitää luotsata jääkiekkoa hengittävän kaupungin ykkösjoukkuetta, joka on tottunut menestymään.
– Näen asian niin, että tämähän on ammatinvalintakysymys. En usko, että perhe, kaverit ja lapset rakastavat minua vähemmän, jos meillä menee joukkueena huonommin. Se tässä on kuitenkin tärkeintä, Tiilikainen summaa hienosti.
Menestyminen joukkueena on tottakai tärkeä asia ja sen eteen tehdään hartiavoimin töitä. Hämeenlinnassa tunnetta jääkiekon ympärillä riittää ja siitä saa myös päävalmentaja osansa.
– Jos joku kuvittelee, että me ollaan valmennuksessa tyytyväisiä tilanteeseen, niin on väärässä. Kyllä meitäkin ärsyttää ja olemme pettyneitä. Omaa itseään ei kuitenkaan kannata sen mukaan määritellä, voitatko vai häviätkö. Meillä on usko, että nousemme joukkueena tästä kuopasta.
Jääkiekon ulkopuolella Tiilikainen on kuitenkin ihan tavallinen perheenisä. Tuki perheeltä näyttelee isoa osaa arjessa.
– Tietysti aika paljon tässä ammatissa ollaan kotoa pois perheen luota, mutta kyllä se tuki ja turva tulee perheeltä. Vaimo tuntee minut kuitenkin varmasti parhaiten ja on hyvä päästä silloin tällöin hänen kanssaan keskustelemaan asioista.
Lapset eivät ainakaan superstaran kohtelua isälleen anna.
– On eri asia olla valmentaja kuin pelaaja tässä suhteessa. Pojat kysyvät pelin jälkeen miksi hävisitte, kun olen valmentaja. Sitten jos voitetaan niin ne sanovat, että voititte kun Puustinen teki kolme maalia, Tiilikainen nauraa.
Työssään liigan debyyttivalmentaja pitää tärkeinä terveitä arvoja, joihin hän uskoo ylipäätään elämässä.
– Kyllä työteliäisyys, rehellisyys ja avoimuus ohjaavat minun tekemistäni. Sellainen haluan ihmisenäkin olla.