Kassanhoitaja Helmi Heikkinen, Hämeenlinna

”Käydessäni kerran jollakin asialla Hämeen Vakuutuksessa johtaja Haverinen kysyi minulta, haluaisinko tulla heille töihin. Kun hän lupasi minulle paremman palkan, mitä sain entisessä työpaikassani, niin tulin 1.12.1917 palvelukseen. Firman nimi oli silloin Keskinäinen Hämeenläänin Vakuutusyhdistys. Työaika oli kuutena päivänä viikossa 9–16, ylitöistä ei maksettu erikseen. Kun sitten yhtiön kirjanpitäjä pääsi maanviljelysseuran kanslistiksi, minä pääsin kassanhoitajaksi. Meitä oli konttorissa kolme, johtajan ja minun lisäksi vielä konekirjoittaja. Onni Jokinen oli hoitanut sekä kassan että kirjanpidon, mutta nyt ne olivat olleet toisistaan erillään jo 5–6 vuotta.

Kassan ja kirjanpidon tositteita tarvittiin useampia kappaleita ja niitä monistettiin vesikopiolaitteella. Ensin kirjoitettiin erikoismusteella, sitten otettiin kopiot ja lopuksi pantiin märät kuitit kuivumaan narulle. Erityisen kiirettä aikaa oli vuoden vaihde, kun silloin oli vakuutusmaksujen eräpäivä.

Johtaja Haverinen oli harvoin matkoilla. Yhtiöllä oli oma auto, Nash, ja joskus Haverinen kävi talonmies Aarnan kanssa Helsingissäkin. Sitten tuli taloon Hosia, joka oli mukava mies eikä mikään Herra ja Ylhäisyys. Heinilä oli myös mukava työtoveri ja erittäin ahkera. Kun johtaja Niemistö tuli taloon, muuttui komento virallisemmaksi. Nyt oli henkilökuntaakin niin paljon, ettei minun tarvinnut kirjoittaa johtokunnan pöytäkirjoja. Muuten henkilökunnassa tapahtuneet muutokset eivät vaikuttaneet kassanhoitajan työhön mitään.

Lähdin eläkkeelle 31.12.1953. Oli ikävä lähteä pois talosta, missä oli viihtynyt hyvin.”